Tänään mulle riittää et saan kattoo kaukaa / Kun sä loistat jotain ihmeellistä mustaa valoo

Lauantaina 9.7. oli kiva päivä! Ensin Vadelma Fest Alppipuistossa ja illalla Lepakkomiehessä Huumoribileet eli keikoilla Jyrki Nissinen, Death Laser, The Splits ja Sähkö-Isku. Kaksi jälkimmäistä soittivat debyyttikeikat, joita molempia oli edeltänyt kuiskinta ja kuhina. The Splits olisi saletisti Kallion paras tyttöbändi ja Sähkö-Isku valmis lunastamaan tulevaisuudessa kaupungin kovimman bileaktin paikan. Sähkö-Iskun raaka diskopoljento, aggressiivinen ulosanti ja Suicidesta muistuttava nihilistisen punkin ja elektronisen äänimaailman naittaminen sekä valmis kesähitti Sata Kaljaa olivat nostaneet odotukset keikan suhteen korkealle - siitäkin huolimatta että valmiita biisejä oli vasta kolme.

Jyrki Nissinen oli tosi söpö. Näin vaan keikan lopun, sillä hengailin terassilla niin kauan kuin suinkin, sillä alakerrassa oli törkeän kuuma. 

Death Laserista olin kuullut paljon hyvää ja se oli juuri niin hyvä kuin odotinkin!

The Splitsin näin kaukaa, mitäs ajelehdin liian kauan muualla. Keikka parani loppua kohden ja biisit jäivät soimaan päähän loppuillaksi ja seuraavaksi päiväksi. Ja oikeastaan sitä seuraavaksi myös.

Sähkö-Iskun odotus kuumensi tunteita.

Sähkö-Isku aloitti joskus puoli yhden jälkeen. Itseltä oli rahat loppu ja join enää vettä. Kaadoin sitä ystäväni päälle. Eturivissä kihisi. Savu sekoitti näkyvyyttä. Kaikki oli juuri niin kuin pitikin olla.

Jossain tämän jälkeen tuli daivaus, joku tönäisi, kamera oli pudota, pidin sitä remmistä hampaissani, vesituoppini tippui maahan sirpaloituen mukana laulavien ja hyppivien ihmisten jalkojen alle ja kaikilla tuntui olevan tajuttoman hyvä fiilis.

Kaikki bändit vetivät hyvin ja oli helvetin hauskaa, märkää ja hikistä. Sähkö-Iskun kolmen biisin keikan jälkeen kuulin ainakin yhden ihmisen sanovan, miten tästä tullaan puhumaan vielä kuin siitä legendaarisesta Sex Pistols -keikasta: missä sinä olit silloin kun SE tapahtui.

Kuvaan keikoilla harvoin enkä oikein tiedä miksi, se on lopulta todella kivaa. Aina kameran unohtaa kotiin tai ajattelee, että siitä on vain turhaa vaivaa. Tämä oli kaikin puolin hyvä verestys. Ja niin kauan kun ei ole kallista tai hienoa järkkäriä, ei todellakaan haittaa vaikka linssiin lentää vähän kaljaa!


Kesän 2011 kovin hitti kuunneltavissa tuolta: http://shk-isku.bandcamp.com/track/sata-kaljaa