Männyn juureen piilotettua punaviiniä, Jägermeisteria, pariisilaista psykedeliaa, haahuilua metsässä, kaatosadetta, yöuinti purppuraisen taivaan alla ja hiekkaa varpaissa vielä asfaltille palatessa.
 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Kiitos Turku <3 |
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
Under the moon of...
ILMIÖ 2011
Männyn juureen piilotettua punaviiniä, Jägermeisteria, pariisilaista psykedeliaa, haahuilua metsässä, kaatosadetta, yöuinti purppuraisen taivaan alla ja hiekkaa varpaissa vielä asfaltille palatessa.
Männyn juureen piilotettua punaviiniä, Jägermeisteria, pariisilaista psykedeliaa, haahuilua metsässä, kaatosadetta, yöuinti purppuraisen taivaan alla ja hiekkaa varpaissa vielä asfaltille palatessa.
tiistai 19. heinäkuuta 2011
All the way from the blue-collar workers to the dazzling rock stars...
Mietin tänään haalareita. Nuoret naiset pukeutuvat niihin tänä kesänä kaduilla ja kuvissa, ne ovat valuvia, väljiä ja liikkuvat kauniisti. Gaaloissa rohkeimmat tähdet vetävät ylleen kuvioidun catsuitin, joka ei jätä pientäkään vähää arvailujen varaan mitä tulee personal trainerin kanssa luotuun unelmavartaloon. Hehkeimmät festaribeibet ovat ihastuneet lappuhaalareihin, joiden alta pilkottaa vain narubikinit ja näyttävä lantiotatuointi. Itse olen yllättänyt itseni haaveilemasta mustasta vartalonmyötäisestä shortsihaalarista, jonka alle voisi pukea puseron ja vyötärön kapeimmalle kohdalle lenkkeihin vyön.
Ystäväni on vain sanonut, että eikö niiden kanssa ole helvetin vaikea käydä kusella.
Haalari vie vaatteena ajatukseni ensin glam- ja hardrockiin, New York Dollsin poikiin, Spinal Tapiin, ja sitten yleisemmin 70-luvulle, korkealle nouseviin vyötäröihin ja lopulta naisiin, jotka pukivat miehisen vaatteen saaden sen näyttämään vahvalta ja naiselliselta. Maskuliinisuus, lika ja ruumiillinen työ ovat silti usein ensimmäisiä ajatuksia, mitä vaate sanana herättää. Seuraavana ehkä tulevat sarjakuvien supersankarit, joiden kävelemistä helteisillä Helsingin kaduilla olisi duunareita vaikeampi ottaa tosissaan... Mitä nyt ajatus juuri alkoi kiihottaa.
Alle listaan kuitenkin suosikkini eli
TOP 3 HAALARINAISET:
Suzi Quatro
Suzin hopeahaalari ansaitsee kaiken mahdollisen kunnioituksen. Kuten myös sekin, että Quatro oli harvoja naispuolisia glamrockartisteja läpi 70-luvun. Hänestä kertova dokumentti vuodelta 2005 on nimeltään Naked Under Leather ja pari vuotta myöhemmin ilmestynyt elämäkerta Unzipped. 'Nuff said.
Marianne Faithfull elokuvassa Girl On A Motorcycle (1968), ohj. Jack Cardiff
Elokuvassa Faithfullin hahmo Rebecca nousee yöllä sängystä, pukee ylleen mustan nahkahaalarin, jättää tuoreen aviomiehensä ja lähtee ajamaan moottoripyörällä kohti vapautta ja rakkautta molempien ollessa vain haavekuvia. Haalari verhoaa Rebeccan vartaloa lähes koko elokuvan ajan, minkä voi nähdä lopulta lähes symbolisena kuvana. Kuten Quatro-dokkari, elokuva tunnetaan myös nimellä Naked Under Leather.
Trailerissa Rebeccan rakastettu avaa haalarin hampaillaan.
Françoise Hardy
Loppuun lumoavan kauniin ranskattaren yllä uskomattomin paljettihaalari koskaan, joka saa paatuneemmankin haalarinaisen haukkomaan henkeään. Tätä lisää!
---
PS. Huomatkaa jokaisella yhteneväiset poseeraukset: haalarit ja kädet lanteilla sopivat hyvin yhteen! Don't fuck with me, honey.
Ystäväni on vain sanonut, että eikö niiden kanssa ole helvetin vaikea käydä kusella.
Haalari vie vaatteena ajatukseni ensin glam- ja hardrockiin, New York Dollsin poikiin, Spinal Tapiin, ja sitten yleisemmin 70-luvulle, korkealle nouseviin vyötäröihin ja lopulta naisiin, jotka pukivat miehisen vaatteen saaden sen näyttämään vahvalta ja naiselliselta. Maskuliinisuus, lika ja ruumiillinen työ ovat silti usein ensimmäisiä ajatuksia, mitä vaate sanana herättää. Seuraavana ehkä tulevat sarjakuvien supersankarit, joiden kävelemistä helteisillä Helsingin kaduilla olisi duunareita vaikeampi ottaa tosissaan... Mitä nyt ajatus juuri alkoi kiihottaa.
Alle listaan kuitenkin suosikkini eli
TOP 3 HAALARINAISET:
Suzi Quatro
Suzin hopeahaalari ansaitsee kaiken mahdollisen kunnioituksen. Kuten myös sekin, että Quatro oli harvoja naispuolisia glamrockartisteja läpi 70-luvun. Hänestä kertova dokumentti vuodelta 2005 on nimeltään Naked Under Leather ja pari vuotta myöhemmin ilmestynyt elämäkerta Unzipped. 'Nuff said.
Marianne Faithfull elokuvassa Girl On A Motorcycle (1968), ohj. Jack Cardiff
Elokuvassa Faithfullin hahmo Rebecca nousee yöllä sängystä, pukee ylleen mustan nahkahaalarin, jättää tuoreen aviomiehensä ja lähtee ajamaan moottoripyörällä kohti vapautta ja rakkautta molempien ollessa vain haavekuvia. Haalari verhoaa Rebeccan vartaloa lähes koko elokuvan ajan, minkä voi nähdä lopulta lähes symbolisena kuvana. Kuten Quatro-dokkari, elokuva tunnetaan myös nimellä Naked Under Leather.
Trailerissa Rebeccan rakastettu avaa haalarin hampaillaan.
Françoise Hardy
Loppuun lumoavan kauniin ranskattaren yllä uskomattomin paljettihaalari koskaan, joka saa paatuneemmankin haalarinaisen haukkomaan henkeään. Tätä lisää!
---
PS. Huomatkaa jokaisella yhteneväiset poseeraukset: haalarit ja kädet lanteilla sopivat hyvin yhteen! Don't fuck with me, honey.
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
Tänään mulle riittää et saan kattoo kaukaa / Kun sä loistat jotain ihmeellistä mustaa valoo
Lauantaina 9.7. oli kiva päivä! Ensin Vadelma Fest Alppipuistossa ja illalla Lepakkomiehessä Huumoribileet eli keikoilla Jyrki Nissinen, Death Laser, The Splits ja Sähkö-Isku. Kaksi jälkimmäistä soittivat debyyttikeikat, joita molempia oli edeltänyt kuiskinta ja kuhina. The Splits olisi saletisti Kallion paras tyttöbändi ja Sähkö-Isku valmis lunastamaan tulevaisuudessa kaupungin kovimman bileaktin paikan. Sähkö-Iskun raaka diskopoljento, aggressiivinen ulosanti ja Suicidesta muistuttava nihilistisen punkin ja elektronisen äänimaailman naittaminen sekä valmis kesähitti Sata Kaljaa olivat nostaneet odotukset keikan suhteen korkealle - siitäkin huolimatta että valmiita biisejä oli vasta kolme.
Kaikki bändit vetivät hyvin ja oli helvetin hauskaa, märkää ja hikistä. Sähkö-Iskun kolmen biisin keikan jälkeen kuulin ainakin yhden ihmisen sanovan, miten tästä tullaan puhumaan vielä kuin siitä legendaarisesta Sex Pistols -keikasta: missä sinä olit silloin kun SE tapahtui.
Kuvaan keikoilla harvoin enkä oikein tiedä miksi, se on lopulta todella kivaa. Aina kameran unohtaa kotiin tai ajattelee, että siitä on vain turhaa vaivaa. Tämä oli kaikin puolin hyvä verestys. Ja niin kauan kun ei ole kallista tai hienoa järkkäriä, ei todellakaan haittaa vaikka linssiin lentää vähän kaljaa!
Kesän 2011 kovin hitti kuunneltavissa tuolta: http://shk-isku.bandcamp.com/track/sata-kaljaa
 | |
| Jyrki Nissinen oli tosi söpö. Näin vaan keikan lopun, sillä hengailin terassilla niin kauan kuin suinkin, sillä alakerrassa oli törkeän kuuma. |
 |
| Death Laserista olin kuullut paljon hyvää ja se oli juuri niin hyvä kuin odotinkin! |
 | ||
 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| The Splitsin näin kaukaa, mitäs ajelehdin liian kauan muualla. Keikka parani loppua kohden ja biisit jäivät soimaan päähän loppuillaksi ja seuraavaksi päiväksi. Ja oikeastaan sitä seuraavaksi myös. |
 |
| Sähkö-Iskun odotus kuumensi tunteita. |
 |
| Sähkö-Isku aloitti joskus puoli yhden jälkeen. Itseltä oli rahat loppu ja join enää vettä. Kaadoin sitä ystäväni päälle. Eturivissä kihisi. Savu sekoitti näkyvyyttä. Kaikki oli juuri niin kuin pitikin olla. |
 |
| Jossain tämän jälkeen tuli daivaus, joku tönäisi, kamera oli pudota, pidin sitä remmistä hampaissani, vesituoppini tippui maahan sirpaloituen mukana laulavien ja hyppivien ihmisten jalkojen alle ja kaikilla tuntui olevan tajuttoman hyvä fiilis. |
Kaikki bändit vetivät hyvin ja oli helvetin hauskaa, märkää ja hikistä. Sähkö-Iskun kolmen biisin keikan jälkeen kuulin ainakin yhden ihmisen sanovan, miten tästä tullaan puhumaan vielä kuin siitä legendaarisesta Sex Pistols -keikasta: missä sinä olit silloin kun SE tapahtui.
Kuvaan keikoilla harvoin enkä oikein tiedä miksi, se on lopulta todella kivaa. Aina kameran unohtaa kotiin tai ajattelee, että siitä on vain turhaa vaivaa. Tämä oli kaikin puolin hyvä verestys. Ja niin kauan kun ei ole kallista tai hienoa järkkäriä, ei todellakaan haittaa vaikka linssiin lentää vähän kaljaa!
Kesän 2011 kovin hitti kuunneltavissa tuolta: http://shk-isku.bandcamp.com/track/sata-kaljaa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)